Ensimmäinen viikko

Aloitin hoofstock-ryhmässä, johon kuuluu kavio- ja sorkkaeläimet kuten kamelit, jakit, villihevoset ja peurat. Siinä työskentelee viisi eläintenhoitajaa, joiden kanssa olen ensimmäiset kolme viikkoa. Viimeiset kolme viikkoa olen petoeläinten kanssa.

Ensimmäisenä päivänä olin aikalailla hiljaa ja vastailin vaan ihmisten kysymyksiin mistä tulen ja kauanko aion olla täällä. Toisesta päivästä lähtien puhuminen on ollut aina vain helpompaa ja olen alkanut kyselemään ja puhumaan välittämättä meneekö oikein vai ei. Vastaukset tulevat jo automaattisesti ilman, että ehtii tietoisesti kääntää niitä päässään. Tänään aamulla huomasin jo ajattelevani englanniksi osittaisia ja kokonaisia lauseita, vaikka olin yksin enkä ollut nähny vielä ketään :D

Tällä viikolla hommat ovat olleet eri eläinten ruokkimista ja aitausten siivoamista. Eilen oli hienoa nähdä uusien toisesta tarhasta tulleiden villihevosten tutustuvan täällä olevaan ryhmään. Vanha ryhmä tarkkaili ensin kaukaa uusia tulokkaita ja tulivat lopulta aidan viereen hirnumaan ja juoksemaan edestakaisin. Nyt ori on viettänyt päivät uusien tyttöjen lähellä. Tulokkaat päästetään muiden kanssa kun verikokeiden tulokset saadaan. Eilen laidunta siivotessa kamelit tulivat ihan lähelle ja olivat aika komea näky. Sää on ollut vaihtelevasti aurinkoinen tai pilvinen, mutta päivittäin tuulee ja vähän väliä on pieniä lyhyitä sadekuuroja.

Eläimet ovat täällä suurilla aidatuilla alueilla, tietyt lajit yhdessä. Aitauksia kierretään autoilla ja aitauksien porteilla on eräänlaiset ritilät, jotta eiläimet pysyvät omalla alueellaan. Maisemat ovat muutenkin mahtavat.

Tässä viidesosa koko paikasta, aluetta on vasemman kuusimetsän rajalle saakka. Oikealle alue jatkuu metsän läpi.

Saapuminen

Näkymä junasta

Ainoa asia mitä jännitin, oli lennon myöhästyminen ja sen seuraukset. Lennot menivät kuitenkin hyvin ja ajallaan. Amsterdamin Schipholin lentokentällä oli helppo löytää seuraavalle portille kun jokasessa kyltissä oli suuntanuolet oikeaan paikkaan. Ja portille pääsi nopeasti liukuhihnoja pitkin kävelemällä. Edinburghin lentokentältä menin bussilla juna-asemalle ja siellä odottelin pari tuntia junan lähtöä. Kun pääsin perille Kingussien asemalle, mua ei oltukaan vastassa. Kymmennen jännää minuuttia odotin pienellä autiolla asemalla kunnes mua onneksi tultiin hakemaan.

Mökki eli 'bothy' oli pieni yllätys kun oli luvattu kaikki ylellisyydet. Mökissä on vain kolme sänkyä, mutta kaikki muu tarvittava on viereisessä rakennuksessa yhteisissä tiloissa. Tällä hetkellä olen mökissäni yksin ja kaksi muuta vapaaehtoista ovat toisessa mökissä. He ovat Englannista.

Seuraava shokki oli, että mun tietokoneen johto ei sopinu kumpaakaan adaptereista! Ja rikkinäistä akkua en ole enää mukana kantanut. Siinä kohtaa oli fiilis, että miten kestän kuusi viikkoa täällä. Onneks kännykässä toimii whatsapp ja skype yms.